TILA:n lausunto tilintarkastajan vahingonkorvausvastuun rajoittamista koskevasta komission suosituksesta

Yleistä

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt TILA:n lausuntoa komission 5.6.2008 antamasta suosituksesta,1 vaikutusarvioinnista ja mahdollisista muista keinoista vaikutusarvioinnissa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

TILA lausuu asiasta tehtäviensä näkökulmasta. TILA:n tehtävänä on tilintarkastuslain mukaan hyväksyä ja valvoa tilintarkastajia sekä vastata hyväksymiseen ja valvontaan liittyvästä ohjaamisesta ja kehittämisestä. TILA:n tehtävä on yhdenmukainen sen komission vaikutusarvioinnin tiivistelmän sivulla 4 esitetyn yleistavoitteen kanssa, jonka mukaan on vähennettävä pääomamarkkinoihin kohdistuvaa riskiä siitä, että julkisesti noteeratuille yhtiöille ei löydy lakisääteisiä tilintarkastajia. TILA pyrkii omassa toiminnassaan edistämään sitä, että kaikille yrityksille Suomessa olisi saatavilla ammattitaitoisia tilintarkastajia.

Komission suositus

Komission suosituksen johdannossa esitetyt tavoitteet ovat oikeita. Listayhtiöiden tilintarkastusmarkkinat ovat myös Suomessa keskittyneet, mikä käy ilmi myös TILA:n asettaman Laadunvarmistustyöryhmän 17.6.2008 päivättyyn raporttiin ”Tilintarkastuksen laadunvarmistuksen valvonnan järjestäminen” sisältyvästä selvityksestä. Myös Suomen tilintarkastusmarkkinoihin kohdistuvat komission suosituksessa ja siihen liittyvässä vaikutusarvioinnissa esitetyt häiriöriskit.

TILA:n mielestä Euroopassa on pyrittävä mahdollisimman yhdenmukaiseen tilintarkastajien vahingonkorvausvastuun sääntelyyn.

Komission suosituksen 5 kohdassa esitettyjen vastuunrajoitusmenetelmien soveltuvuutta Suomen siviilioikeuden vastuujärjestelmään on selvitettävä. Tilintarkastajien vahingonkorvausvastuun rajoittaminen on perusteltua siltä osin kuin sillä voidaan edistää tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen riskienhallinnan toimivuutta ja poistaa vakavien markkinahäiriöiden riskiä hallitsemattomien vahingonkorvausriskien vuoksi. Mahdollisten muutosten tekeminen tilintarkastajan vahingonkorvausvastuuseen ei saa merkitä yhteisöjen ja säätiöiden hallitusten jäsenten ja muiden johtohenkilöiden (vastuuvelvollisten) vahingonkorvausvastuun laajentumista tai supistumista nykyiseen tilanteeseen nähden.

Yhtiöoikeudellinen vahingonkorvausvastuusääntely on jo tällä hetkellä osittain yhdenmukainen komission suosituksen 5 kohdan b alakohdan kanssa. Vahingonkorvaus ei Suomen lain mukaan voi ylittää vahingonkärsijälle aiheutuneen vahingon määrää. Sen sijaan tilintarkastaja voi joutua yhteisvastuuseen muiden vahinkoa aiheuttaneiden tahojen kanssa.

Voimassa oleva osakeyhtiölaki antaa mahdollisuuden tehdä sopimuksen vastuun rajoittamisesta (OYL 22:9), joskin säännöstä ei käytännössä voida osakkeenomistajien suuren määrän vuoksi soveltaa listayhtiöissä, joissa vahingonkorvausvastuun riskit ovat kaikkein suurimmat. Sopimismahdollisuus ei koske osakkeenomistajan tai kolmannen tahon oikeutta vaatia vahingonkorvausta. On kuitenkin perusteltua pohtia, voitaisiinko sopimusmahdollisuuden soveltamisalaa laajentaa lainsäädännössä.

Vaikutusarviointi

TILA on samaa mieltä vaikutusarvioinnissa esitetyn markkina-analyysin sekä yleis- ja erityistavoitteiden kanssa. Tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen vahingonkorvausriski ei ole ainoa, mutta se on yksi keskeinen riski, joka voi vaarantaa pääomamarkkinoiden häiriöttömän toiminnan.

Tilanne vahingonkorvausoikeudenkäyntien ja vahingonkorvausriskien vakuuttamisen suhteen ei Suomessa ole niin vakava kuin monissa muissa maissa. Euroopan integraation ja globalisaation edistymisen vuoksi markkinoiden tapahtumat ja ilmiöt siirtyvät yhä herkemmin maasta toiseen, joten Suomessa on syytä jakaa samat huolet kuin keskeisissä teollistuneissa maissa. Mahdollisiin vakaviin häiriöihin lainsäädäntöä kehittämällä on perusteltua ryhtyä ennen kuin vakavia häiriöitä esiintyy.

Muut keinot tavoitteiden saavuttamiseksi

TILA viittaa kauppa- ja teollisuusministeriölle 8.3.2007 antamaansa lausuntoon tilintarkastajan vastuusta (KTM 3/420/2006). Siinä esitetyt kannanotot ovat pääosin edelleen ajankohtaisia Suomessa.

TILA:n lausunnossa on todettu, että Suomen yhtiölainsäädännön mukaiset yhtiön johdon vastuuperusteet eroavat tilintarkastajien tilintarkastuslain mukaisista vastuuperusteista. Suomessa yhtiön johtohenkilöiden ja tilintarkastajien vastuuperusteet ovat itsenäisiä. Tilintarkastaja vastaa vain siitä, että hän on tehnyt työnsä tilintarkastuslain tai muun tilintarkastustyötä sääntelevän lain mukaisesti. Lainsäädännössä tulisi tuoda nykyistäkin selkeämmin ilmi, että tilintarkastajan vastuuperusteet ovat itsenäiset suhteessa yhtiön johdon vastuuperusteisiin.

Komission suosituksessa ja vaikutusarvioinnissa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista voidaan Suomessa edistää selventämällä tilintarkastajien vahingonkorvaussääntelyä. Tämä olisi omiaan vähentämän vaikeasti hallittavia riskejä tilintarkastustoiminnassa.

Tärkeimpiä tarkennettavia asioita voimassa olevassa lainsäädännössä ovat seuraavat.

  1. Tilintarkastaja vastaa yleisesti vain siitä osasta vahinkoa, johon tilintarkastajan tuottamuksen katsotaan kohdistuvan. Tilintarkastuslain 51 §:n 4 ja 5 momenttien säännöksillä on merkitystä tilanteissa, joissa yhtiön johdon ja tilintarkastajien laiminlyönneillä on itsenäinen merkitys yhden vahingon syntymisen osalta. Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun yhtiön johto on tuottamuksellisesti laatinut virheellisen tilinpäätöksen ja kun tilintarkastajan olisi tullut havaita virhe, mikäli hän olisi suorittanut tilintarkastuksen riittävällä huolellisuudella. Tilanteessa voi olla vaikeaa arvioida, mikä on kunkin osuus vahingosta ja mikä on oikeudenmukainen yhteisvastuullisen vastuun määrä. Lopputuloksena saattaa olla, että tilintarkastaja vastaa koko vahingosta yhteisvastuullisesti kaikkien yhtiön hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan kanssa.
  2. Tilintarkastaja ei saisi joutua yhtiön johtoa ankarampaan vahingonkorvausvastuuseen erilaisen kanneoikeuden voimassaolon vuoksi. Tämän vuoksi TILA kannattaa tilintarkastajan vastuun rajoittamista siten, ettei kanneoikeus tilintarkastajaa vastaan esimerkiksi virheellisen päätöksen aiheuttaman vahingon korvaamiseksi olisi voimassa pitempään kuin hallituksen jäseniä ja toimitusjohtajaa vastaan. Sama koskee tilannetta, jossa kanneoikeuden käyttämisestä on luovuttu ja tilannetta, jossa osakeyhtiön johdon vahingonkorvausvastuuta on yhtiöjärjestysmääräyksillä rajoitettu.
  3. Edellä mainitut rajoitukset eivät vielä poista mahdollisuutta, että yhtiön johto, joko yksin tai johdon vastuuvakuutuksen turvin, ei ole kykenevä vastaamaan pääluvun mukaisesta tai muusta vahingonkorvausvastuun jakautumisen perusteella määräytyneestä osuudestaan vahingonkorvauksesta. Tämä johtaa yhteisvastuullisen vahingonkorvausvastuun perusteella tilanteeseen, jossa tilintarkastajan maksettavaksi tuleva osuus korvattavasta vahingosta voi kasvaa merkittävästi siitä määrästä, joka määräytyisi vahingonaiheuttajien pääluvun tai muun vahingonkorvausvastuun jakautumisen perusteen mukaisesti. Tilintarkastajan vastuun rajoittamista tulisi harkita tällaisen mahdollisuuden varalta.
  4. Tilintarkastuslain 51 §:n 3 momentissa on perusteltua säätää, että tilintarkastajana toimiva tilintarkastusyhteisö vastaa koko vahingosta siitä riippumatta, kuka tilintarkastukseen osallistuneista tilintarkastusyhteisön palveluksessa olevista henkilöistä on aiheuttanut vahingon. Päävastuullisen tilintarkastajan muista tilintarkastusyhteisön palveluksessa olevien tilintarkastajien vastuusta poikkeavaa velvollisuutta korvata vahinko tai osa siitä yhdessä tilintarkastusyhteisön kanssa voitaisiin harkita vain poikkeuksellisilla perusteilla. Viimeaikaisen kehityksen kannalta on vaikea perustella, miksi päävastuullisen tilintarkastajan, muun tilintarkastusyhteisön palveluksessa toimivan tilintarkastajan ja henkilökohtaisesti nimetyn tilintarkastusyhteisön palveluksessa olevan tilintarkastajan vastuut eroaisivat olennaisesti toisistaan. On mahdollista, että tilintarkastusyhteisöissä toimivat tilintarkastajat eivät enää anna suostumustaan tulla henkilökohtaisesti valituksi tilintarkastajaksi, vaan tilintarkastajaksi valittaisiin aina yhteisö.
  5. On perusteltua arvioida myös muita vastuun kanavoitumiseen liittyviä tilanteita lainsäädännön kehittämistarpeiden kannalta. Tilintarkastaja voi olla henkilökohtaisesti valittu tilintarkastajaksi, mutta tilintarkastajan työnantajayhteisö on muu kuin KHT- tai HTM-yhteisö. Työnantaja voi silti olla tilintarkastustoimeksiannon taloudellinen edunsaaja ja laskuttaa tilintarkastuspalkkion. On perusteltua, että korvausvastuu kanavoituu työnantajayhteisölle, mikä on ilmaistava laissa.
  6. Edellä kerrotut kehittämistarpeet liittyvät tilintarkastajan aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tilintarkastuslain 1 §:n 1 momentin mukaisten tehtävien hoitamisessa. Tilintarkastaja voi aiheuttaa vahingon myös toimiessaan tilintarkastuslain 1 §:n 2 momentin mukaisissa tehtävissä, joissa korvausvastuu määräytyy sopimusoikeudellisten perusteiden ja vahingonkorvauslain yleissäännösten mukaan. Tilintarkastajan vahingonkorvausvastuu toteutuu lähinnä, kun vahingonkärsijänä on yhteisö tai säätiö, johon tilintarkastajalla on sopimussuhde. Kolmansien henkilöiden korvausoikeudelle on asetettu vahingonkorvauslaissa taloudellisen vahingon korvattavuuden edellytykseksi erityisten syiden vaatimus. Tätä korvausvastuun lisäedellytystä voidaan pitää perusteltuna, koska tällaisten vahinkojen ennakoitavuus tilintarkastajan toiminnassa on yleensä heikko. Tilintarkastajan riskienhallinnan kannalta olisi kuitenkin hyödyllistä, jos erityisten syiden sisältöä ja merkitystä korvausvelvollisuuden kannalta voitaisiin tarkentaa.

Helsingissä 16.9.2008

KESKUSKAUPPAKAMARIN TILINTARKASTUSLAUTAKUNTA

Aatto Prihti Pasi Horsmanheimo

puheenjohtaja sihteeri

1 Komission suositus lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen siviilioikeudellisen vastuun rajoittamisesta (2008/473/EY) Euroopan unionin virallinen lehti 21.6.2008 L162/39

Hae sivustolta